Kun Pukki saapui tilalle...

25.11.2012 haimme Haapakimolasta pukin vierailemaan kuttujen luona.
Pukki oli kyllä ihan pukki! Erittäin suurella lipidolla varustettu nuori nupoherra. Hetken kesti, kunnes tytöt tulivat ihmettelemään tätä kovin kiimaisen oloista nuorta herraa. Hieno-Vieno päästi pukin hieman lähemmäksi ja ei kestänyt kuin silmän räpäys kun pukki oli jo selässä, todella nopean toiminnan mies!

Otimme tytöt kiinni ja laitoimme kaikki kolme samaan karsinaan, ajatuksena katsoa nyt kuinka sitten käy. Antaa luonnonhoitaa hommansa ja kait tuo pukki tuosta hieman rauhoittuu.

Maanantaina päätimme pestä pukin, koska kaveri oli kovin likainen haisuli. Samalla koplasimme karvan läpi ulkoloisten varalta. Tytöt rentoutuivat pukin ollessa poissa. Mutta heti kun herra tuli takaisin alkoi armoton pyöriminen kun toinen yrittää päästä köyrimään kokoajan... Eläimellistä menoa kirjaimellisesti.
Tytöt pistävät maate ja pukki huohottaa korvassa. Kyllä se valkeni nopeasti, mistä "pukiksi" leimaaminen juontaa juurensa :D

Tänään aamuruokinnan yhteydessä huomasin, että Hieno-Vieno saa jo olla pukilta rauhassa, mutta Musta Saara ei. Touhu on äitynyt jo niin rankaksi, että pukki puskee Saaraa pysähtymään. Katselin touhua hetken, ja koska tytöt eivät pääse edes syömään otin pukin pois karsinasta. Voi kuinka helpottuneita katseita kuttuseni minuun loivatkaan!!!!
Otetaan nyt sitten päivä kerrallaan tytöt pukin luo. Ei tuota herraa voi pitää häiriköimässä tyttöjä.

Löysinpä tekstin, jossa kerrottiin ruotsissa käytettävän lampaanvillaa etanaesteenä kasvimaalla. Pitääpä testata!!!! Ja jos toimii, niin eikun torille luomu etanaestettä myymään!

Musta-Saara ja Wieno

Kutut muuttivat Parolan tilalle!
Musta-Saara ja Wieno nousivat suuremmitta ongelmitta pakettiauton kyytiin ja matkustivat kiltisti 30km matkan. Wieno arkana ja puolivillinä on pidettävä kytkettynä kahdella liekalla, ihan varmuuden vuoksi. Vanha nainen, jolta kutut ostimme varoitteli, että: "jos irti pääsee, ainoa keino saada kiinni on ampua vuohi." ja  tämähän ei ole tarkoituksemme. Toivottavasti vuohet kesyyntyvät, muutoin pata kutsuu ennen kilistelyä, puolivilliä kuttua kun on vaikea käydä lypsämään....

Kuttuja katsastamassa

Olli luki lehdestä ilmoituksen kahdesta kutusta, minä soitin välittömästi ilmoituksessa mainittuun numeroon.
Puhelimeen vastasi vapisevalla äänellä nainen, joka sitten luetteli epikriisinsä, vuohien ruokavalion ja vuohien pitoon liittyvät ongelmansa ja jälleen saman litanian ja huolensa vuohiensa kohtalosta. Ehdotin, että josko tulisimme saman tien katsastamaan kutut ja esittäytymään itsekin, koska emme kovin kaukana toisistamme asusta.

Perillä vastaamme tuli n. 140cm pituinen vanha nainen, maastokuvioidut housut jalassaan ja  meidän perheelle ampumaradalta tutut suojalasit silmillään ja viikate kainalossaan. Hän johdatti meidät kuttulaan, josta löytyi neljä kuttua. Kaksi paistiksi menevää vanhempaa ja nämä nuoremmat myytävänä olevat:  Musta-Saara ja Valkoinen nupo Wieno, kantakirjatun pohjanmaalaisen  Aitoniemen Kössi-pukin lapsen, lapsen..... lapsen, lapsen, lapset.

Vanha nainen toisti vuohien ruokailutottumuksia, ja kytkimme Wienon odottamaan huomista noutoa. Wieno vastusti kaikin keinoin kiinni joutumistaan ja ilmaisi itsenä suurella äänellä! Tuosta tytöstä löytyi sisua! Ja minä puolestani todistin puolivillin vuohen käsittelytaidon. Kevythän tuo oli, verrattuna puoltoista vuotiaaseen laitumella kasvaneeseen varsaan!!!  Vielä kertaalleen kerrottuaan epikriisinsä ja vuohien ruokailutottumuksen pääsimme kohtaan, jossa sovimme vuohien kauppahinnan ja noutoajan pakettiautolla, huomiselle.

Tipusten seurassa

Tipujen touhuilua seuratessa vierähtää helposti tovi tai kaksi. Kovin ahkeria ovatten ja ihania!

Suuren huolen tipujen suureksi kanaseksi kasvatukseen toi petoeläinten uhka. Muutama tipunen ehtikin kadota parempiin suihin, kunnes päätettiin teljetä pikkuiset kasvamaan.

Nimetön pelätti, vaikka kuinka pelottava oliskin ...
...Variksen viis veisaavat!

Seuraavana yönä katosikin sitten isompi kanasen alku....

Parolan tila sijaitsee Kotkan Sutelassa.
Tilalla asusti ennenmuinoin nautakarjaa, nautakarjan  jälkeen hevosia ja nykyään hevosten hirnunta on muuttunut höyläyksen ääniksi.
Tänä päivänä Wanhan tallin tiloissa syntyy listaa, paneelia ja jos jonkin moista luomusta, tietenkin puusta.

Tilalla on ollut tyhjillään eläimistä vuodesta 2007, mutta rantaniittyjen rehevöityminen ajoi lähes epätoivon partaalle ja näin ollen kesällä 2012 tilalla saapuivat omat lampaat: Parolan puutarhurit!